Nimeämisen vaikeus

Keväällä puhuttiin Anne-Mari Elisa Musturin kanssa, että tämän(kin) lyhytelokuvan nimen keksimisestä tulee vaikeaa. Naureskeltiin, että kivasti sitten loppu syksystä sitä tuskaillaan. Ja sitä nyt on tuskailtu. Yritettiin löytää sitä mm. Saima Harmajan ja Edith Södergranin teksteistä. Yritettiin nauttia vähän alkoholia, josko se toisi jotain mieleen. "Miksi se ei voi olla Näkki", moni kysyi. Tuskastuttiin. Noh, eipä sitä tässä enempää selittelemään, harvemmin nimen keksiminen sujuu ilman tuskastumista. Laulu sieltä missä tyyntä on. Se on se nimi, ettäs tiedätte.

Mitä on tapahtunut?

Meikästä ei ainakaan ole blogia kirjoittamaan, eikä nähtävästi koko Näkin ydinryhmästä. Tässä se tuli todistettua, hienosti alkoi, mutta nolosti jäi kirjoittaminen.

Kuvaukset oli melko rankat, kuten tänne kirjoittamisesta voi päätellä, neljännen päivän jälkeen loppui voimat :)

Viimeinen kuvauspäivä oli elokuun loppupuolella, kuvattiin veden alla. Sopivasti oli syksyn ensimmäinen viileä sää, näyttelijöillä oli kestämistä olosuhteissa, märkäpuvut piti työryhmän lämpimänä. Lupaan lisätä kuvia tänne mahdollisimman pian! (vaikka suuresti tällä hetkellä epäilen, ettei kukaan seuraa tätä blogia).

Olimme kuvaaja Anskun ja valaisija Tuuren kanssa kahteen otteeseen filmin siirrossa Generator postissa Helsingissä, ja matsku oli onnistunut erinomaisesti.

Leikkaaja Oksanen on paiskinut hommia viimeiset kuukaudet, paljon on tapahtunut ja kohta alkaa leikkaus olemaan valmis. Efektointi ja äänen jälkityöt ovat alkamaisillaan, joulukuussa pitäisi kaiken olla valmista.

Tämä oli tällainen tylsä tilannepäivitys, nyt lupaan skarpata!

Päivä 4

Neljännen päivän kuvauksiin valmistauduttiin jälleen perinteisellä kaavalla. Äänittäjä Miro astui Mian saappaisiin ja runnerina toiminut Toni pääsi tositoimiin ja omien sanojensa mukaan kyseessä oli ”eeppinen runnerointikeikka”, kun moni asia vaati sankarillisen runnerin hätiintuloa. Useampi tavara oli kiireessä sijoittuneena maantieteellisesti väärään paikkaan, mikä vaati kaasujalan käyttöönottoa useamman kerran. Itse kuvaukset sujuivat rauhallisissa ja osittain välillä myös tuloksellisesti ripeissä tunnelmissa varsinkin alkuillan osalta. Syyksi allekirjoittanut epäilee sokerilisän saapumista cateringpisteeseen, kun kuvausryhmää palkittiin Munkkimiehien ruokapaketilla. Myös Jassen ja Rikun runsaat kokkaukset pitivät työryhmän ravittuina koko yön. Kuvauspäivän erikoisuutena oli kuvaussetin siirtäminen eri kohtaan rannalla ensimmäisten kuvien jälkeen. Puvustaja Jenni joutui työntämään kuvausvenettä vedessä, kun suunnitelma A moottorin kanssa ei onnistunut kaavaillun mukaisesti. Neljännen päivän kuvaukset saatiin päätökseen aamuneljän jälkeen aamun sarastaessa horisontissa.

Päivä 3

Näkin kuvausten kolmas päivä alkoi perinteisesti illan hämärtyessä. Kuvauspaikkana oli jälleen Lentävänniemen Suomensaari ja päivärutiiniksi muodostunut veneiden haku aloitti työrupeaman. Uutta päivän antiin toi Näkin näyttelijän Timon saapuminen kuvauspaikalle ensimmäistä kertaa. Maskeeraaja Heini ryhtyi muuttamaan Timoa Näkin olomuotoon, minkä jälkeen Näkki viuluineen soudettiin pienemmälle saarelle musisointipaikalleen.

Kun tekniikka sääti omia askareitaan, Petra kasasi cateringia pystyyn ja Raila kalasti äänittäjä Mian kanssa ulpukoita rekvisiitaksi. Aiemmin runsaslukuiset lumpeenkukat olivat valitettavasti luontoäidin toimesta karsiutuneet olemattomiin, joten keltaiset ulpukat saivat toimia korvikkeina. Ulpukoiden metsästämisen jälkeen Raila ja Mia soutivat kauemmas kuvauspaikasta äänittämään soutamisesta lähtevää ääntä, mutta paikallinen moottoriveneliikenne ja lokkien ärsyyntyneet karjahdukset ajoivat äänitysryhmän takaisin rantaan. Myös ohjaava opettaja Ike piipahti katsomassa näkkiläisten tunnelmia kuvauspaikalla.

Kuvaukset pääsivät jälleen alkamaan ja veneretkikunta miehistöineen ja ohjaajineen suunnisti kohti Näkin vapaa-ajan luotoa. Neljän veneen rykelmä parkkeerasi liki toisiaan ja Näkin kaihoisa viulumusiikki täytti öisen järven. Epäonninen veneilijä sattui osumaan kesken kaiken kuvauspaikallemme ja jäi ajelehtimaan keskelle järveä haaksirikkoisena virtaongelmien vuoksi, jolloin Turkka, Petra ja Raila riensivät hätiin hinaamaan veneilijäpoloista pois kuvista toivottaen tälle tämän jälkeen mukavaa illanjatkoa. Kun kolmannen päivän kuvat saatiin narulle, Mia ja Raila lähtivät jälleen puuveneellä kohti aamuauringossa valaistuvaa järvenselkää äänittämään venhon ääniä. Tämän jälkeen veneet palautettiin koteihinsa ja väsyneet näkkiläiset pääsivät valmistautumaan neljännen yön kuvauksiin koteihinsa.

Päivä 2

Tiistaina 20.7. oli vuorossa Näkin toinen kuvauspäivä Tampereen Lentävänniemen Suomensaaressa. Kun kukko oli pari kertaa ehtinyt töräyttää kiekuunsa, Petra ja Raila starttasivat vankkurit peräkärryineen kohti Hartikkalaa noutamaan lavastaja Mikon nikkaroimaa laituria. Nainen ja peräkärry -yhdistelmä liikkui _lähes_ ongelmitta lasteineen aina Lentävänniemen rantaan asti, jossa Anssi, Kisu, Fredi ja Mikko urakoivat laiturin järveen. Laiturin kelluvuus tuli heti alkuun testattua, kun Fredi purjehti laiturivenhosella Anskun osoittamaan oikeaan paikkaan rannalla. Muutaman tovin ja yhden kastuneen kännykän jälkeen laituri oli kuvauksia varten valmiina.

Ilta-auringon paisteessa muukin työryhmä saapui Suomensaaren kuvauspaikalle aloittamaan omaa urakkaansa. Soutamisesta innostunut videoassistentti Salla souti Railan ja Anssin Halkoniemestä lainatulla puuveneellä hakemaan lisää veneitä leirikeskus Torpan satamasta. Illan pimetessä kuvaukset pääsivät taas jatkumaan - tällä kertaa vetten päällä. Kaksi veneellistä työryhmää ja puuveneessä istuva näyttelijä Salla olivat hieno näky pimeässä kesäyössä keskellä valoryhmän valaistusta. Samaan aikaan Jasse hoiteli hienosti cateringpistettä ja Raila sekä Petra testasivat kalamiehen taitojaan rekvisiitta-ahventa koukuttaakseen. Oikean matosyöttitekniikan löydyttyä kala lopulta haksahti Petran asettamaan herkkukoukkuun ja kalaryhmä ihmetteli jonkin aikaa sekä kalan rotua että puuhun tarttunutta siimaa. Kalaonni jatkui suosiollisena, kun myös Raila sai oman eväkkään napattua rannalle. Nimiksi nuo kymmensenttiset vonkaleet saivat Orvokki ja Pasi, joista myöhemmin Orvokki pääsi ikuistetuksi filmille tarinan Annin katiskaan. Illan päätteeksi filmitähtikalaset pääsivät takaisin kotiinsa Näsijärveen uiskentelemaan.

Toisen päivän kuvaukset päättyivät aamun sarastaessa ja työryhmä pääsi jälleen viettämään ansaittua lepoa venhosten palauttamisen jälkeen.

Näkin kuvaukset: päivä 1

Maailman ensimmäisen Näkki-filmatisoinnin kuvaukset ovat vihdoin alkaneet! Esituotantovaiheen hektinen aikakausi vaihtui kuvausten aikakauteen maanantaina 19.7!

Tiukkatahtinen esituotantovaihe piti sisällään muun muassa kuvauslokaatioiden etsimistä, maskien ja puvustuksen suunnittelemista sekä paljon paljon muuta sopimista ja säätämistä, mikä tietenkin kesäolosuhteissa vaati MacGyver -kekseliäisyyttä tuotantotiimiltä. Moni asia kuitenkin lopulta loksahti kohdalleen ja kuvaukset saatiin onnellisesti käyntiin.

Näkin kuvaukset järjestetään neljässä eri lokaatiossa: Seitsemisen kansallispuistossa Koveron perinnetilalla, Tampereen Lentävänniemessä Suomensaaressa, Laukaalla sepänpajalla sekä Tampereella Kaukajärvellä.

Ensimmäinen kuvauspäivä jännitti etenkin ohjaaja Outia ja kuvaaja Anskua. Valomestari Jaakko sen sijaan vaikutti leppoisan tyyneltä jo edellisen illan työryhmäpalaverissa. Työryhmän vankkurit karauttivat Seitsemisen kansallispuiston uljaisiin maisemiin iltapäivän puolella, minkä jälkeen lavastustiimi ja tekniikka ryhtyivät kuvausvalmisteluihin. Samaan aikaan cateringteltta nousi pystyyn Koveron parkkipaikalle Petran, Jassen ja Rikun voimin. Apulaisohjaaja Mikko varusti työryhmäläiset aikatauluilla ja itse askartelemillaan Näkki-passeilla.

Kuvausten alkaminen pitkittyi ensimmäisen päivän perinteiseen säätämiseen. Vihdoin kuvaukset kuitenkin saatiin käyntiin ja näyttelijä Salla muuttui tarinan Annin roolihahmoksi. Agrigaattien iloisesti päristessä taustalla päivä eteni kuva kuvalta, vaikkakin aikataulu pitkittyi lopulta neljällä tunnilla. Eläinmaailman ihmeet tulivat tutuiksi etenkin parkkipaikan cateringpisteessä, kun yön pimetessä miljoonat itikat ja sammakot kaivautuivat esiin luolistaan. Päivän kuumuus vaihtui yön viileydeksi ja paleleva työryhmä sai viimeisen kuvan purkkiin vasta aamuyön pikkutunneilla. Muutaman tunnin lepo ennen toista kuvauspäivää tuli varmasti kaikille ansaitusti.

Kuvia ensimmäisestä kuvauspäivästä luvassa myöhemmin!

Anni, Otto ja Näkki..

Ensimmäisenä näyttelijäkaartiin kiinnitettiin Näkin rooliin Timo Korpinen, tamperelainen tanssija. Seuraavaksi mukaan astui teatteritaustan omaava Salla Juntunen, Anni. Eilen saimme todeta että nyt meillä on kaikki näyttelijät, kun Oton rooliin varmistui pitkän linjan ammattilainen; Jorma Tommila.

..Ja niin he kaikki saivat kasvot! Mainio fiilis jokaisesta näyttelijästä, tätä tyytyväisempi en voisi tässä vaiheessa olla.

Ensi metreiltä saakka oli selvää, että Näkin roolissa ei tulla näkemään ketään tuttua kasvoa. Katselimme näyttelijöiden kuvia teattereiden sivuilta, mutta kenessäkään ei ollut sitä jotain Näkkiä. Seuraavaksi aloimme kartoittamaan malleja. Jostain tuli ajatus tanssijasta tähän rooliin, se tuntui heti oikealta ratkaisulta. Tanssija pystyisi kehon hallinnallaan tuomaan Näkin hahmoon jotain erityistä. Ennen kuin ehdimme edes kartoittamaan tanssijoita, meille vinkattiin Timosta.

Annin rooliin oli useita vaihtoehtoja, halusimme jotain tuoretta ja Salla Juntunen oli heti tapaamisen jälkeen selvä valinta.

Kun ensimmäisen kerran luin käsikirjoituksen, näin Jorma Tommilan Ottona. Jutellessamme ensimmäistä kertaa kässäristä käsikirjoittaja/kuvaaja Anskun kanssa, selvisi että myös hän miettinyt Jormaa Otoksi kirjoittaessaan. Muita vaihtoehtoja ei siis ollut.

Nyt on hyvät meiningit kun kaikki näyttelijät ovat varmistuneet. Reilu kuukausi aikaa kuvauksiin, hommaa riittää mutta niin pitääkin. Ja tämä oli muuten meikäläisen ensimmäinen blogaus ikinä!